Huh hei, kesä on edennyt ihan raketin lailla! Kohta on jo syksy ja minä vain päivittelen, kun en ole päivitellyt blogia. Me ollaan Konnan ja muiden kavereiden kanssa puuhailtu vähän kaikkea! Ollaan käyty tutkimassa Turku, näkemässä Naantali, testaamassa Tampere ja makoiltu mökilläkin. Onpa ollut myös Japanin vieras! Joka tapauksessa, kaikkea on tehty, mutta ei ole ehtinyt oikein mistään kertoa teille. On minulla kuvia, että ehkä sitten talven aikana ehtii laatia tarkat raportit tiikerihommista.

Sen verran kuvallista antia tällä kertaa, että tässä tarkkailen lohen savustumista. Pappa näytti miten herkkulohesta tulee vielä parempaa ja minähän oli kiinnostunut kuulemaan. Nyt kyllä turkkikin tuoksuu vähän savulle, joten kovin huomaamattomasti ei tämä tiikeri pääse vetäisemään porkkanoita kasvimaasta!



Älkää pahoittako mieltä kasviskaverit. Kyllä tämä tiikeri on syönyt paljon ja kiltisti kaikkea teidän hyväksymää sapuskaa kesällä, mutta lohi vain on niin makoisaa. Itse asiassa niin herkkua, että minulla on siitä laulukin: "Kuka siellä lammessa loiskii? Se on lohiiii, se on lohiiiiii! Kuka siitä lohesta tykkää? Se on tiikeriii, siis tiiiikeriiiiiiii!!!"

Tuota ei ehkä ymmärrä ihan täysin, jos ei ole aivan vinksallaan lohesta.

Hei, me käytiin Osakassa! Se oli kyllä jo viime kesänä... Mutta ei se mitään, koska teille tämä on ainakin ennen näkemätön seikkailu. Sitten me mentiin Osakasta bussilla saareen. Ja sitten me tultiin laivalla sinne meidän vanhaan kotiin. Kuulinkin, että Japanissa olisi ollut järistys! Onneksi ei oltu siellä enää tai ehkä tiikerikin olisi joutunut myöntämään, että vähän nyt jännittää.



Tässä meikätiikeri poseeraa Osakan juna-asemalta löytyneen kiiltopallon päällä. Me tultiin tulisen kuumana päivänä kiitojunalla. Vaikka matka olikin pitkä, ei se kestänyt sillä junalla kuin hetken! Ja eväitähän oli mukana niin, että Keio, Pluto ja Tapanikin olisivat voineet syödä. Harmi, että ne kamut joutuivat jäämään kotivahdeiksi. Mutta...



Konnan kanssa me sitten suunnattiin masut täynnä eväitä kohti Osakan linnaa.



Ja päästiinkin perille. Kuumuudesta huolimatta. Oli niin kuuma, että vähän jo alkoi huolestuttaa lähteekö raidatkin pois hikoillessa. Linna oli niin kultainen, että edes noutajalla ei ole niin paljoa kultaa!



Ei me kyllä ihan itse jaksettu siellä kuumuudessa tassuttaa. Varsinkin Konna sanoi, että kilven sisällä kiehuu!!! Niinpä me loikattiin reppuun ja pistettiin pohjalle pari kylmää juomaa viilentämään.



Kyllä kelpasikin ryokanilla sitten siemailla virkistävää vihreää teetä! Meillä oli sellainen teeseremonia, että Konna kulautti ainakin kaksi kuppia!



Sitten me laulettiin karaokea niin pitkään kuin jaksettiin. Tässä konna tulkitsee kappaleen Born to be WILD! Itse olen jo ehtinyt väsähtää kaikesta laulamisesta. Harmi, ettei Japanissa ollut mitään Kentin kappaleita...



Tässä tullaan jo laivassa kohti (vanhaa) kotia. Merellä oli niin kirkasta, että teki mieli kirkasta!



Onneksi sisältä löytyi aurinkolasit. Ja Konnalle virvoittava isojen konnien marjajuoma. Niinpä me sitten nautiskeltiin merituulesta ja Mario-pelistä, kunnes tuli ilta ja aika mennä nukkumaan.



Auringon laskiessa taivaalta näyttäytyi hieno kilpikonnapilvi. Totta kai meidän täytyi sekin ikuistaa! Mistä tulikin mieleen, että kamerani on rikki. Voi voi, se täytyisi saada kuntoon.

Mutta, ei anneta nyt huonon kameran masentaa! Oikein hyvää kevättä kaikille ja toivottavasti tällainen pikapaluu Japaniin oli teille mieleen. Nauttikaa lomasta, sillä minä ainakin aion olla ihan ilman tigersakereita tämän päivän!

Hej på dig!

Voihan voi minun blogiparkaani. En ole oikein tässä kodissa osannut enää istahtaa blogin ääreen. Täältä puuttuu sellainen tiikerinurkkaus, jossa kelpaisi puuhailla kaikkien tigersakerien parissa. Niinpä tiikeriblogikin on päivittynyt hyvin harvoin, vaikka kaikenlaista onkin nuuskittu.

Me ollaan Konnan kanssa puuhailtu viime aikoina aika paljon Lintupelin parissa! Ollaan päätetty näyttää mokomille sioille, kun ovat menneet sorkkimaan naakkojen (ja pyynkin) munia.



Tässä me ollaan strategiapalaverissa kaljun komendanttini kanssa. Ja lähes tiikerin vauhtia kiitävä naakka on jo valmiina kostoretkelle! Eipä siis muuta kuin kevään odotusta jokaiselle.

Tänään meidän Tapanilla on päivä! Me oltiin jouluna erillään. Konna, Keio ja Tapani olivat kaukana koiratalossa rellestämässä. Ja me oltiin Pluton kanssa eri mummolassa. No, kuitenkin, Tapani tuli tänään ja meille tuli myös terveisiä Halinallelta ja uudelta Jasu-tiikeriltä. Niinpä mekin ajateltiin, että nyt pidetään pieni tauko syömisestä ja otetaan terveiskuva!



Nyt sitten taitaakin ruokakello taas kilkattaa, joten ei muuta kuin kivaa Tapanin jatkoa teille kaikille!

Hopsan hei! Todellakin! Tänään on minun synttäripäivä! Ja kiva päivä se onkin ollut. Heti aamulla oli tarjolla mehua, munakasta ja maukas lohiruisleipä. Sen jälkeen kaivettiin kaapista esiin termospullo, täytettiin se kuumalla mustaherukkamehulla ja mentiin retkelle. Minä olenkin ollut pääasiassa sohvatiikerinä muuton jälkeen, joten olikin aika päästä tuulettumaan. Ja keli olikin mitä parhain pieneen retkeen.



Kohtasin tällaisen taidepötkylän, joten sen päälle täytyi luonnollisestikin kiivetä katselemaan maisemia. Ja niitähän riitti. Vettä valtoimenaan.



Synttäripäivänä kannattaa kuvauttaa itsensä jonkun itseään huomattavasti vanhemman seurassa, jotta näyttäisi juhlapäivänä hyvin nuorelta. Niinpä minä poseeraan tässä yli 200 vuotta vanhan kirkon keulilla. Konna nauraa, että se olisi pitänyt olla joku eläin tai ihminen, jonka seurassa olen. Mutta ei Konna kaikkea tiedä.



No, tässä minä sitten olenkin oravan kanssa. Mutta sillä oli vähän kiire touhuta omiaan, ettei kunnon yhteiskuvaa saatu. Eikä tuo orava tainnut kovin iäkäs ollakaan...



Sitten oli retken parhaan asian vuoro, eli puustia ja kuumaa mehua! Kyllä maittoi raikkaassa ulkoilmassa. Mukavasti ison kuusen alla tuulensuojassa. Nam!



Näkyipä retkellä vanha kotisaarikin. Siellä se oli entisellä paikallaan. Uusi koti on kyllä kiva, että ei kai vanhaan olekaan ikävä. Paitsi ehkä joskus sinne Japani-kotiin, missä oli aina kaikkea jännää lelua ja herkkua tarjolla.

Mutta tällaista kuuluu tämän tiikerin syntymäpäivään. Koitetaan kirjoitella taas ennen ensi synttäreitä!

Huh hei!

Olipas paljon sakereita hoidettavana kesällä! Me tultiin takaisin tänne mökkimaahan, niin en ehtinyt kirjoittaa yhtään. En kyllä voinutkaan, kun piti valita, että tuodaanko tänne tietokone vai meidät. Lopulta sitten tietokone laitettiin menemään, että saadaan meikäläiset kapsäkkeihin. Sieltä tultiin lentokoneella tsiuh vaan.

Ensiksi meillä ei ollut kotia, niin me sitte asuttiin mökillä. Tässä onkin kuva, missä me vähän Alfredin kanssa neuvotellaan, että sopisiko meidän asustella siellä sen luona jonkin aikaa. Sopihan se Alfredille oikein hyvin. Siitä olikin ihan mukava saada taas pitkästä aikaa uimakavereita.



Möö oli tullut jo ennen meitä mökille pitämään seuraa Alfredille ja laittamaan paikkoja kuntoon. Olipa kiva nähdä vanha kunnon Möö pitkästä aikaa. Tai nähtiin me se talvella, kun poikettiin Suomessa, mutta se oli aika pikainen tapaaminen. Vuoroin vieraissa ja nyt Möö asuu talven meidän luona. Onkin kiva, kun Möö on täällä. Eilenkin Konna tilasi meille pizzaa ja Möö maksoi!



Otettiin koko koplasta yhteiskuva mökkilaiturilla, kun eipä ole kuvia toviin otettukaan. Tässä on uudet ja vanhat tutut, kuten Tapani ja Drumsön Norsu. Ne olikin heti hyviä kavereita keskenään. Keio ei kommentoinut mitään, mutta minusta tuntuu, että Keion kesämökki oli aika paljon hienompi. Toivottavasti ne Japanin Keiot pitää hyvää huolta mökistään. Ehkä me käydään siellä taas joskus.



Kunpa minulla olisi vielä edes muutama lukija jäljellä. Nyt kun meillä on koti ja talvikin tekee tuloaan, niin voi olla taas kiva viettää aikaa lämpimässä ruudun loistessa. Marjamehua hörppien ja kuomien kanssa.

Kivaa syksyn jatkoa kaikille!

Minulta on ihan unohtunut esitellä uusi kaverus! Kiva pikkuapina nimeltään Tapani muutti meille jo pari kuukautta sitten Thaimaasta. Nyt korjataan tämä tilanne ja pistetään apina esille!



Tapanilla onkin heti raportoitavaa, sillä rantoihin ja lämpimään ilmastoon erikoistunut apina suuntasi Saipanille. Minä olin viime vuonna Okinawalla, mutta tällä kertaa en halunnut saada turkkia täyteen hiekkaa, joten päätimme päästää pienimmän ulkoilemaan. Lisäksi Saipanilla on paljon banaaneja, joten sinne apina on kuin omiaan.

Minun täytyi kirjoittaa tällä kertaa, koska Tapani on vielä niin pieni. Eikä se oikein osaa suomeakaan.



Koska Saipan on saari ja vieläpä pieni saari, kannattaa katsoa karttaa, ettei mene vahingossa mereen. Tässä Tapani selvittää paikallisten banaanipaikkojen sijaintia.



Tapani ajatteli, että banaanit olisivat kielletyllä saarella. Kun, no banaanit ovat niin hyviä, että ehkä niiden syöminen on pitänyt kieltää, ettei niitä kaikkia syötäisi. Siellä ei kyllä kasvanut banaaneja.



Vesipuistosta löytyi kyllä banaanirenkaita, mutta ne eivät oikein olleet syötävää, vaikka niillä olikin hauskaa kelluskella.



Limu maistuu jopa apinalle, kun laitetaan tarpeeksi kuumaan!

Tässä vaiheessa Tapani pahoittelee, että kun banaanit löytyivät, lopultakin, niin niiden kuvaaminen aivan unohtui...



Ennen kuin banaanit löytyivät, kävi Tapani niitä etsimässä vanhassa, jo hylätyssä, lomahotellissa. Siellä olisi saattanut olla vaikka kummituksia(!), mutta eihän tuollainen apina niistä mitään tiedä.



Sielläkin oli bussi! Ja bussilla pääsi rannalle.



Rannalla oli paljon heikkaa, mutta Tapania se ei kuulemma haitannut. Minulla on vähän sellainen suhde hiekkaan, että onhan kuumalla hiekalla mukanaa loikoilla, mutta se ei ole oikein hyväksi turkille. Ja ihan kuin auringossa olisi vähän raidoista hävinnyt kiiltoa. Ei hyvä!



Sen verran hyvin viihtyi apina rannalla, että siellä täytyi olla iltaan asti. No, olihan siellä varjoakin tarjolla.

Että sellaista kertoi Tapani matkastaan Saipanille. Pluto ei halunnut mennä nyt käymään Amerikassa, kun se on enemmän kaupunkikoira. Vaikka olisi kai sillekin Saipanin isot annokset maistuneet!

Tällaista siis tällä kertaa. Juhannus lähestyy, mutta me ei päästä mökille. Kun me ollaan Japanissa. Vaan ehkä me keksitään jotain kivaa täälläkin. Seuraavaksi kuitenkin äänessä taitaa olla Konna. Sillä on kuulemma jotain raportoitavaa. Siihen asti siis!

Huh hei! Onpa aika rientänyt taas! Ihan unohdin kirjoittaa teille hanamista, eli japanilaisten joka keväisestä kukkien katselusta. Konnan kanssa me katseltiin niin kovasti kukkia, että puskat vain kahisivat! Mutta nättiä oli!



Kukkien katselu on niin rankkaa puuhaa, että hyvät eväät ovat kaiken A ja Å. Tässä kuvassa ei näy kuin murto-osa meidän muhkean eväskorin antimista. Slurps! Lax unohtui ostaa mukaan, mutta sekään ei haitannut. Ihan kauhean paljoa.



Olipa kumma törmätä tällaiseen tyyppiin puistossa! Se sanoi olevansa Suomesta, mutta vi snackade mycket på svenska! Kaikkeen sitä maailmalla törmääkin.



Sää oli totta kai vähintäänkin tiikerin arvolle sopiva, joten välillä täytyi suorastaan suojata silmät, kun komeat raidat kiilsivät auringossa.



Koska päivä oli niin hauska, ei huvituksia voinut lopettaa vielä pelkkään syömiseen ja kukkien katseluun. Puistosta mentiin kaatamaan keiloja pallolla.



Tuollainen pallo oli kyllä melko iso ja raskas. Mutta kova yritys palkittiin ja keilat lentelivät ihan viuh vauh! Tosi kivaa tuo keilaus, jos siinä on tosi hyvä!



Meillä olisi paljon kaikkea raportoitavaa kevään ajalta, mutta me ei oikein tiedetä milloin kaikki ehditään kirjoittaa. Konna on nykyään niin kiireinen. Se varmaan luulee olevansa ihan ehta japanilainen, heh heh. Minulla on ihan unohtunut esitellä teille uusi kaverus, jolla onkin paljon kerrottavaa matkaltaan. Muistakaa siis palata taas tiikerijournalin äärelle!

Kun me oltiin Suomessa mummolassa, kävi tosi hurja juttu! Minä jouduin pesulle! Oltiin menossa viikonloppuna juhliin ja kuului vain, että "eihän tuollainen kakkakuono voi mihinkään juhlimaan lähteä". Ja minut pistettiin kylpyyn!



Sinne molskahti tiikeri. Ei auttanut selittää, että osaan kyllä pitää itseni puhtaana (sanottiin, että et osaa vielä) tai että olen vaarallinen (sille naurettiin).



Eikä sinä vielä kaikki! Mokomakin Konna tuli ilkkumaan, että "hähää tiikeri"!



Koitin murista Konnalle, mutta siitä seurasi vain hampaiden pesu. No, tulipahan nekin puhtaaksi samalla kertaa! Mutta Konnan ilo loppui lyhyeen. Tavallaan.



Tuli nimittäin Konnan vuoro joutua pesulle. Mutta Konna pulikoikin ihan mielellään altaassa. Kumma tyyppi, että se tykkää kyllä polskutella, mutta silti se käy harvoin kylpemässä. Ehkä Konna kaipaa kylpykaveria!

Mutta niin, seuraava yö me oltiin Konnan kanssa saunalla. Siellä oli mukava loikoilla lämpimässä ja kuivatella turkkia ja kilpeä. Sitten oltiinkin niin puhtaita, että suorastaan silmiä häikäisi. Sellainen seikkailu tällä kertaa.

Heippa!

Tiikerin vuosi on alkanut melkoisilla kiireillä. On tehty joka päivä vaikka mitä. Kuten katseltu, kun noilla isoilla on kauheasti hommaa. Mutta me käytiin viime viikolla Suomessa! Minulla oli tiikerilippu ja Konnalla oli konnalippu siihen lentopötkylään. Tokiossa ei ole lunta ollenkaan, mutta Suomessa siihen meinattiin upota koko porukka. Plutosta ei näkynyt välillä kuin villisti vispaava häntä!

Parasta Suomessa oli ehdottomasti meidän käynti mökillä. Eväinä oli kaakaota ja soijanakkeja. Lisäksi tarjolla olisi ollut loputtomasti lunta! Sitä oli niin paljon, että me päästiin repusta vasta mökin pihalla, kun sinne oli kaivettu lapiolla polku.



Tällä kertaa ei paistateltu päivää jäällä, koska pakkasta oli paljon enemmän ja jäälle pääseminen olisi tarkoittanut hankeen hautautumista. Tosin, kuten sanottua, niin Pluto se melkein nuuskuttikin itsensä kinoksiin:



Eväistä unohtui mainita pullat! Kuumaa kaakaota termoksesta ja eilen leivottua pullaa! Kun siihen lisätään vielä solakat soijanakit, niin siinä tuli suorastaan kuuma tiikerin turkin alla kun eväitä maiskuteltiin menemään. Minä en muuten ole siperian tiikeri, vaikka talvella ihan hyvin pärjäänkin. Minä olen Täbystä, kuten jotkut varmaan tietävätkin. Mutta kyllä sielläkin lunta riittää, jos oikein muistan pentupäiviltä.



Kotimatkalla oli kiva köllötellä auton takapenkillä. Se oli ihan outo auto, mutta hyvin senkin kyydissä nukutti. Koitanpa laittaa lähiaikoina teille lisää juttua Suomesta. Siellä sitä sattui ja tapahtui. Mutta siitä lisää ensi kerralla. Hyvää yötä!